MOKU-HANKE
Tämä materiaali on tarkoitettu sovellettavaksi päiväkotien ja alakoulujen aamunavauksiin tai vastaaviin. Ideoikaa, muokatkaa ja kehittäkää näitä aamunavauksia tarpeitanne vastaaviksi. Kehitelkää teemaan sopivia keskustelukysymyksiä.

Aamunavausehdotus

      Maanantaille

      Tiistaille

      Keskiviikolle

      Torstaille

      Perjantaille

 

 

 

 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
MAANANTAI: ”Rasismi”
 
Tiesitkö, että joka vuosi 21. maaliskuuta vietetään aivan erityistä päivää koko maailmassa. Sitä päivää kutsutaan rasisminvastaiseksi päiväksi, ja sen ympärillä olevaa viikkoa rasisminvastaiseksi viikoksi. Mitä sana rasismi oikein tarkoittaa?
Rasismi tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että ei pidä toista ihmistä yhtä arvokkaana kuin muita kavereita, jos tämä näyttää vähän erilaiselta ja vieläpä puhuu äidinkielenään ihan eri kieltä kuin sinä itse. Rasisti puolestaan on sellainen henkilö, joka puhuu esimerkiksi toisesta maasta muuttaneelle ihmiselle rumasti, uhkailee, ei leiki hänen kanssaan, lällättää ja pahimmillaan lyö toista ilman mitään syytä. Rasismi on siis varsin epäkohteliasta käyttäytymistä toista ihmistä kohtaan. Kannattaa muistaa, että meillä on olemassa sellaisia lakeja, jotka tuomitsevat tämänkaltaisen epäasiallisen käyttäytymisen.
Me ihmiset emme valitettavasti aina pysty olemaan sovussa keskenämme. Välillä tulee ajateltua ja tehtyä tosi rumasti toista ihmistä kohtaan. Tästä syystä koko maailmassa onkin haluttu viettää joka vuosi sellaista viikkoa, jolloin jokainen meistä miettisi, mitä ajattelee ja miten toimii ulkonäöltään ja kielitaidoltaan erilaisen ihmisen kanssa. Eritoten tällä viikolla harjoittelemme täällä päiväkodissa/koulussa sitä, miten me voisimme oppia näkemään erilaisuuden suurena rikkautena.
 
 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

 

 

 

TIISTAI: ”Ennakkoluulo”
 

 

Kuvitellaanpa tilanne, että kotisi naapuriin muuttaa uusi lapsiperhe. Ulkonäön perusteella voit ehkä päätellä, että he ovat muuttaneet Suomeen muualta päin maailmaa. He näyttävät vähän erilaisilta kuin muut sinun supisuomalaiset kaverisi. Kuulet myös heidän puhuvan keskenään muuta kieltä kuin suomea. Mitä ajattelet? Iloitsetko siitä, että saat mahdollisesti uusia kavereita kotisi lähettyville? Vai toivotko, etteivät he olisi muuttaneet ollenkaan naapuriisi, koska eivät puhu suomea ja näytä täysin suomalaisilta? Jos vastaat tähän kysymykseen ”kyllä”, se tarkoittaa sitä, että sinulla on ennakkoluuloja vielä tuntemattomia naapureitasi kohtaan. No, sehän on täysin luonnollista, että aluksi me saatamme kuvitella toisesta ihmisestä vallan jotain muuta kuin hän todellisuudessa on. Ratkaisevinta onkin se, miten paljon me annamme näiden pelkkien olettamusten eli ennakkoluulojen, vaikuttaa kaverisuhteisiimme. Jos emme ole valmiita tutustumaan uusiin kavereihin, meistä tulee varsin ennakkoluuloisia. Ennakkoluulot poistuvat mielestämme, jos opimme tunnistamaan epäkohteliaita ajatuksiamme toista ihmistä kohtaan. Tänään harjoittelemme tunnistamaan näitä ajatuksia. Keskustelemme/kirjaamme niitä ylös ja heitämme ne punaiseen ennakkoluuloroskikseen, josta niitä ei enää saa kaivaa pois ja ottaa takaisin käyttöön.  
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
KESKIVIIKKO: ”Maahanmuuttaja”
 

 

 

Montako sellaista kaveria sinulla on, jonka vanhemmat tai ainakin toinen heistä on muuttanut Suomeen ulkomailta? Laskepa kuinka moni kaverisi on asunut jossain muualla kuin Suomessa?

 

Itse asiassa Suomessa asuu hyvin paljon ihmisiä eri puolilta maailmaa. Vuonna 2008 joulukuussa laskettiin, kuinka paljon Suomessa on yhteensä ulkomaalaisia. Arvaa, mikä lukumäärä saatiin vastaukseksi? Vastaukseksi saatiin niin suurin summa kuin 143 200. Se on niin paljon kuin on Kouvolassa ja Kotkassa asukkaita yhteensä.

 

Suomeen on ylivoimaisesti eniten muuttanut asukkaita Venäjältä ja toiseksi eniten Virosta. Kolmanneksi eniten on ihmisiä muuttanut Ruotsista. Tämä on ymmärrettävää, sillä kaikki nämä kolme maata ovat Suomen naapurivaltiota. Aika paljon ihmisiä on muuttanut myös Somaliasta, Kiinasta, Thaimaasta, Saksasta, Turkista, Iso-Britanniasta ja Irakista. Listaa voisi jatkaa vielä pidemmäksi, mutta tarkastellaanpa niitä maita, joista on tullut asukkaita nykyisen uuden Kouvolan alueelle.

 

Tällä hetkellä Kouvolan peruskouluissa on oppilaat edustavat suomalaisuuden lisäksi ainakin 16 eri kansallisuutta ja maata: Viroa, Kuubaa, Liberiaa, Venäjää, Kroatia, Thaimaata, Turkkia (kurdi), Albaniaa, Kiinaa, Irakia, Burmaa, Burundia, Chileä, Somaliaa, Serbiaa ja Montenegroa. Tuliko mieleen, voisiko tästä listasta puuttua vielä jokin maa? Näin monta eri kansallisuutta osoittaa meille vain sen tosiasian, että Kouvolasta on kehittymässä entistä monikulttuurisempi kaupunki!

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

            

TORSTAI: ”Monikulttuurinen päiväkoti/koulu?”
 

 

Millainen on sinun mielestäni monikulttuurinen päiväkoti/koulu? Onko se sellainen paikka, johon vain supisuomalaiset saavat tulla ja oppia uusia asioita? Ei, ei todellakaan. Monikulttuurinen päiväkoti/koulu tarkoittaa vallan aivan muuta. Se on paikka, johon kaikilla lapsilla on lupa ja ilo olla. Eikä siellä tarvitse osata puhua kavereiden kanssa täydellistä suomea. Kaveruudessa tärkeintä on kokea tulevansa hyväksytyksi muuhun kaveriporukkaan.
Muistathan, että meistä jokainen on hyvä jossakin asiassa. Jos et ole hyvä puhumaan ja kirjoittamaan, saatat olla loistava liikkumaan tai näppärä tekemään käsilläsi asioita. Sinä voit opetella puolestaan iloitsemaan siitä, mitä kaverisi taitaa. Jokaisessa asiassa ei tarvitse olla paras!
Monikulttuurisessa päiväkodissa/koulussa on kiva olla. Siellä viihtyy jokainen. Kukaan ei kiusaa, jos joku puhuu suomea murtaen ja näyttää vähän erilaiselta kuin supisuomalainen pellavapää tai uskoo Jumalaan vähän eri tavalla tai syö erilaista ruokaa kuin suurin osa muista lapsista. Monikulttuurisessa päiväkodissa/koulussa osataan iloita siitä, että maailmassa on olemassa erilaisia tapoja elää, ajatella ja juhlia. Moninaisuudesta kasvaa rikkaus, joka on elämässä paljon arvokkaampaa kuin kulta.
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
PERJANTAI: ”Kulttuurijäävuori”
 

 

Meillä jokaisella on omanlaisemme tapamme elää elämäämme. Se, mitä me syömme, miten puhumme, pukeudumme ja käyttäydymme toisia ihmisiä kohtaan, on hyvin pitkälti kiinni siitä, miten meidän vanhempamme elävät. Se, mitä he arvostavat, heijastuu paljolti siinä, mistä asioista me myös tykkäämme. Omien vanhempien ajatukset ja harrastukset vaikuttavat vahvasti siihen, millaisen elämäntavan me myös omaksumme.
Ympäröivää kulttuuria ei siis pääse pakoon. Se opitaan ja se siirtyy aina sukupolvelta toiselle. Toiset tykkäävät, että asioista pitää ajatella aina vuodesta toiseen samalla tavalla, kun taas toiset ajattelevat, että joskus on hyvä antaa tilaa uusillekin ajatuksille, tavoille ja tottumuksille.
Kulttuuri on siten kuin iso jäävuori, jonka näkyvä osa näkyy myös ihmisten tavassa käyttää kieltä, syödä ruokaa, käyttää tietynlaisia vaatteita ja suhtautua toisiin ihmisiin. Kulttuuri on paljon muutakin. Kulttuurin avulla opimme esimerkiksi ajattelemaan, mikä on oikein ja mikä väärin; mikä kohteliasta ja mikä epäkohteliasta ja saako ruoan syönnin jälkeen röyhtäistä kuuluvasti vai ei.
Eri puolilla maailmaa asuneilla ihmisillä on keskenään erilaisia kulttuureja. Jos kaksi eri kulttuurista olevaa kohtaan toisensa ja kumpikaan ei ole kiinnostunut toisen elämäntavasta, ei voi syntyä ystävyyttä. Toisinaan kovin erilainen ihminen saattaa tuntua aluksi aivan omituiselta kuten vanhassa arabialaisessa legendassa kerrotaan:
 
 

”Kuljin kerran tietä pitkin kun näin kaukana tuntemattoman hahmon. Säikähdin, sillä hahmo näytti hirviöltä. Se kulki tiellä eteenpäin minua kohti. Kun se lähestyi, se alkoi yhä enemmän muistuttaa ihmishahmoa. Tunsin helpotusta, kun huomasin että se ei ollutkaan hirviö, vaan joku vieras ihminen. Kuljimme tiellä yhä lähemmäksi toisiamme. Kun hahmo oli tarpeeksi lähellä, ajattelin, että hänessä on jotain tuttua. Viimein olimme niin lähellä toisiamme, että saatoimme nähdä toisemme hyvin. Mikä helpotus! Ei se ollutkaan hirviö, eikä edes vieras ihminen; sehän oli veljeni!”

 
Lähde: Akar, S. (2004.) Islam – vieras veljemme? Teoksessa: J. Hämeen-Anttila (toim.) Islamin ja arabimaailman kuvat mediassa – seminaariraportti. Suomen YK-liitto r.y. & Suomen pakolaisapu r.y. Jlä: Gummerus.
 
Näin onnellisesti päättyi kertomus kahden erilaisen ihmisen kohtaamisesta. Loppujen lopuksi heissä olikin enemmän samanlaisuutta kuin erilaisuutta – he olivat toistensa lähimmäisiä!